Ajatuksia koronasta

Kyllä tästä selvitään!

Monesta varmasti tuntuu siltä, että koronavirus on nykyään ainoa puheenaihe mediassa – tai yhtään missään muuallakaan. Miksipä emme antaisi sille siis hetkeä myös täällä? Aihe on vaikuttanut meidän kaikkien elämään jollakin tavalla, mutta mitä mieltä nuoret asiasta ovat?

Koronaviruksen eteneminen näin pieneen paikkaan näin äkkiä oli hieman yllättävää. Tällaisissa tilanteissa korostuu se, että monesti muualla maailmassa tapahtuvat ilmiöt tuntuvat kaukaisilta ja hieman epätodellisilta, mutta kun tilanne tulee lähemmäs, näkee sen kokonaisuudessaan.

Ennen koulujen sulkemista moni nuori oli epätietoinen. Ei voinut varmaksi sanoa, pitikö enää seuraavana päivänä tulla kouluun, ja mitä sitten tapahtuu, jos ei tullakaan. Odotettavissa ollut päätös koulujen sulkemisesta oli siis monelle jopa helpotus. Olisihan ollut hieman omituista odottaa, että juuri täällä joku sairastuisi, ja vasta sitten – kun on jo tavallaan myöhäistä – alkaa sulkea paikkoja.

Puolalanmäen lukiossa toista vuotta opiskeleva Lotta Lahtinen kertoi ajatuksistaan koronavirukseen liittyen. Hänen mielestään virukseen vähän ylireagoitiin, ja ylireagointi aiheuttaa monissa turhaa pelon tunneta. Silti hän kehottaa ihmisiä tottelemaan hallituksen määräyksiä ja pysyttelemään kotona, ettei tauti leviä enää enempää liian nopealla aikavälillä. Lahtinen miettii sitä, miten tauti on nähtävissä ihan kaikilla aloilla. Hän pohtii ja kantaa huolta siitä, millaiseen lamaan Suomen ja ylipäätään maailman talous taudin takia joutuu.

Kotona pysyminen on varmasti avartanut monen ajatusmaailmaa. Nyt kun tekemistä ja liikkumista rajoitetaan, tajuaa kuinka paljon asioita pitää itsestäänselvyyksinä. Suomessa ja näinkin pienessä paikassa kuin Tammelassa tilanne on vielä ihan siedettävä ja varmasti miellyttävämpi kuin suuremmissa paikoissa. Täällä ulkona liikkuminen on edes jotenkin mahdollista, kun on ainakin metsää, jonne mennä. 

Etenkin hyvin sosiaalisille ihmisille kotona pysyttely voi olla raskasta, tylsää ja haastavaa. On hyvä kuitenkin miettiä, että jos malttaa pysyä hetken kotona, pääsee nopeammin tapaamaan taas ystäviään. Kotona pysyminen on loppujen lopuksi aika pieni uhraus useiden ihmishenkien pelastamiseksi. Perusterveen ihmisen riski kuolla tautiin on heikko, mutta suojellaksemme riskiryhmään kuuluvia vanhuksia, pieniä lapsia ja sairaita, tarvitsee kaikkien kantaa kortensa kekoon ja tehdä se mitä on tehtävissä. Tässä kohtaa on hyvä myös pohtia sitä, miten loistavasti juuri sinulla asiat loppujen lopuksi ovat. Maailmassa kuitenkin tapahtuu koko ajan hirveitä asioita; ihmiset näkevät nälkää, elävät sodan keskellä, ja esimerkiksi puhdas vesi ei ole kaikkialla niin itsestään selvä asia, kuin täällä. 

Mielenkiintoista on, miten tällainen tauti saa maapallon ihmiset paniikin valtaan ja toimimaan suorastaan hysteerisesti. Taudin leviämisen estämiseksi yksilöt muuttavat elämäntapojaan ja eri valtiot tekevät yhteistyötä. Samaan aikaan vielä suurempaa katastrofia aiheuttavaan ilmastonmuutokseen reagoidaan monelta taholta hyvin niukasti. Mitä siis voitaisiin saada aikaan, jos sama voima, jolla nyt pyritään estämään viruksen leviämistä, käytettäisiinkin esimerkiksi ilmastonmuutoksen hidastamiseen?

Somerolla peruskoulua käyvä Oliver Priimägi tiivistää varmasti monen ajatukset hyvin yhteen virkkeeseen: “Tilanne on tosi poikkeuksellinen ja tavallaan aika järkyttävä, mutta pitää muistaa, että kyllä tästä selvitään!”